Moi!
Minulta on usealta taholta pyydetty, että alkaisin pitämään blogia. Aluksi en pitänyt ideasta, tuntui ettei minulla ole aikaa eikä voimia sellaiseen. Nyt lopulta ajattelin kokeilla…en tiedä jääkö blogini vain tähän yhteen kirjoitukseen, sen näkee tulevaisuudessa. Yritän nyt kuitenkin kiteyttää kaiken oleellisen tähän yhteen tekstiin…
Taustatietona sen verran että olen yli kolmikymppinen, mutta alle nelikymppinen nainen, aiemmin perusterve. Perheeseeni kuuluu mies ja koira.
Toukokuussa 2016 jouduin autokolariin. Olin pysähtyneenä omassa kotikaupungissani punaisissa valoissa, aikeena kääntyä risteyksestä vasemmalle, kun takanani olevan auton kuljettaja ei huomioinut liikennevaloja vaan jarruttamatta ajoi autoni perään. Minun autoni oli pieni ja peräänajan iso tila-auto. Autoni hypähti ilmaan ja työntyi useita metrejä eteenpäin. Peräänajajan vastustelusta huolimatta, soitin poliisit paikalle, jotka totesivat vastapuolen syylliseksi. Vastapuoli vastusteli poliisien soittamista, koska oli ammattiautoilija ja pelkäsi menettävänsä lupansa. Kolarihetkellä hän oli kuitenkin siviiliautolla matkassa.
Heti kolarin jälkeen kävin päivystyksessä, valitin päänsärkyä. Lääkäri määräsi Buranaa ja Panadolia ja yhden päivän sairauslomaa ja käski mennä kotiin. Lisäksi sanoi, että jos kivut lisääntyy kannattaa tulla uudestaan. Seuraavana yönä en nukkunu yhtään, oksentelin. Seuraavana aamuna menin uudestaan terveyskeskuksen päivystykseen. Sain siellä kipupiikin ja lihasrelaksanttipiikin lihakseen ja sitten ohjasivat keskussairaalan puolelle. Diagnoosina Whiplash eli piiskaniskuvamma. En olisi kyllä siltikään ikinä uskonut, mitä kaikkea tuosta peräänajotilanteesta vielä seuraisi.
Vastapuolen vakuutusyhtiö pesi hyvin nopeasti kätensä minun tapauksestani. Vakuutusyhtiön palkkaamat lääkärit viis veisasivat siitä millaisia lausuntoja olin saanut erikoislääkäreiltä. He sen sijaan totesivat, että vaivani eivät voi johtua enää kolarista?! Päätöksestä on toki valitettu.
Onnekseni minulla on hyvä oma vakuutus, jonka ansiosta olen voinut käydä eri lääkäreillä ja tutkimuksissa.
Minulle on tehty mm. pään ja kaularangan TT-tukimus, ENMG-tutkimus ja kylmä-lämpötutkimus. Kylmä-lämpötutkimuksesta tehtiin löydös neuropaattisesta kiputilasta oikeassa kädessä (kylmä-kuuma allodynia sekä kylmähypoestesia). Olen vielä menossa uuteen ENMG-tutkimukseen lähiaikoina. Lisäksi fysiatri on suositellut myös neuropsykologisia testejä. Ne tehdään, jos saan vakuutuksesta korvauksen.
Nyt pian 2,5 vuotta kolarin jälkeen, kärsin edelleen päivittäisistä kivuista. Lääkärissäkäyntejä on paljon, samoin eri lääkäreitä ja fysioterapia kertoja ei kannata edes laskea…
Olen käynyt lääkärissä sekä julkisella, että yksityisellä puolella mm. Helsingissä ja Turussa.
Esimerkiksi Helsingissä kävin aivovammoihin erikoistuneella neurologilla, joka totesi minulla huomattavan kaularangan venähdysvamman lisäksi diffuusin aivovamman oireiston.
Tällä hetkellä oireina on niska- ja pääkipu, oikean käden kipu sekä ajoittainen tunnottomuus ja kylmyys sekä valkosormisuus. Lisäksi oireita on oikeassa jalassa; ajoittaista kipua, voimattomuutta ja tunnottomuutta.
Lääkkeitä mulle on määrätty toistakymmentä. Toki en niitä tietenkään kaikkia syö. Aina on vain määrätty uutta lääkettä. Otan kuitenkin vain tarpeen vaatiessa kipulääkettä tai lihasrelaksantteja. Yleensä yritän ensin muita keinoja kivunlievitykseen ja viimeisenä vasta lääkkeitä. TNS-laite on mainio tähän tarkoitukseen, voin suositella!
Käyn edelleen viikottain yksityisellä fysioterapeutilla fysioterapiassa, siihen minulla on lääkärin lähete eli saan KELA:lta pienen korvauksen ja lopun maksan itse. Fysioterapeutti on pysynyt koko ajan samana eli se ei ole vaihtunut, vaikka hoitavia lääkäreitä on ollut useita. Enkä kyllä vaihtaisikaan.
Minulle yritettiin saada kaupungin maksusitoumusta omalle fysioterapeutille, mutta sitä en saanut. Olisin saanut maksusitoumuksen kunnalliselle fysioterapeutille, joka olisi antanut pelkästään jumppaohjeita sekä terveyskeskuksen kuntosalilla käyntejä. Kävin kyseinsen fysioterapeutin vastaanotolla kerran. Koin, että siitä ei minulle ollut hyötyä, en jatkanut käyntejä. Mieluummin käyn omalla fysioterapeutillani ja maksan siitä että saan apua vaivoihini.
Olen sen luonteinen, etten välttämättä aina näytä ulkopuolisille, vaikka olisin kuinka kipeä. Sanonta ” Kipu ei aina näy ulospäin” pitää varsinkin omalla kohdallani aika usein paikkansa. Läheiseni sen huomaavat ehkä silloin kun olen hieman kireän oloinen, äreä ja väsynyt ja en jaksa keskittyä asioihin.
Mistä minä sitten saan voimaa? Täytyy myöntää että aina välillä oloni on todella voimaton ja väsynyt. Saan kuitenkin voimaa läheisistä, ulkoilusta koiran kanssa, musiikista ja myös viikottainen fysioterapia on tärkeää. Fysioterapia auttaa kipuun ja lihasjännitykseen.
Olen päättänyt, että en jää surkuttelemaan tilannetta, puren hammasta ja jatkan eteenpäin. Tiedän etten voi enää tehdä kaikkia samoja asioita, mitä ennen tein. Ennen nautin esim. joukkuepeleistä, erityisesti sählystä, mutta enää en sitä pysty pelaamaan.
Tein aikaisemmin kolmivuorotyötä hoitoalalla. Kolarin jälkeen oli ensin useamman kuukauden sairauslomalla ja yrityksistä huolimatta en pystynyt enää tekemään aiempaa työtäni.
Isona saavutuksena pidän kaiken tämän keskellä sitä, että valmistuin alkukesästä 2017 koulutetuksi hierojaksi. Välillä tuntui, ettei opiskelusta tule mitään ja haaveilemani ammatti jää nimenomaan haaveeksi. Valmistuin kuitenkin aikataulun mukaan ja olen itsestäni todella ylpeä.
Jäin palkkatöistä kokonaan pois kesällä 2017. Sen jälkeen olen toiminut yrittäjänä. Yrittäjänä pystyn itse säätelemään työpäiväni sellaisiksi kuin haluan ja niin etten kuormita itseäni liikaa. Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. En kuitenkaan vaihtaisi enää palkkatöihin. En ensinnäkään pystyisi tekemään 8 tuntia putkeen töitä viitenä päivänä viikossa. Toki nytkin teen välillä pitkiä päiviä, mutta pystyn määräämään itselleni taukoja töiden väliin. Välillä olen työpäivän aikana tosi väsynyt ja voin myös ottaa päikkärit asiakkaiden välissä, en tarvitse siihen kenenkään lupaa. Lisäksi tykkään tosi paljon työstäni!
Tämä oli tällainen ”pintaraapaisu” tilanteestani. En tiedä oliko tämä kirjoitus kuinka sekavaa luettavaa, mutta jätä kommentti, jos jaksoit lukea loppuun! 🙂
Kiitos blogista! 🙂